Blood, spit and vomit

Oon miettinyt ihan tosi että mitä ihmettä teen Hanan kanssa. Jotenkin tuntuu että olen kuin täi tervassa tässä hommassa. En vaan tunne enää oloani niin mukavaksi sen seurassa. Olen mustis ihan naurettavista asioista (ja itse kuolaan exieni perään. Hypocritical, much?) ja jotenkin tuntuu etten osaa olla sille se tietynlainen ihannetyttöystävä jonka se ihan tosi ansaitsisi. Tuntuu etten ole riittävän hyvä yhtään missään. Sanotaanko suoraan että kahden vitun hankalan ihmisen suhteesta ei yleensä tule lasta eikä paskaa. Ystäväpohjalla juu. Onhan se Hana ihana ihminen. Se ymmärtää mua lähes täysin ja se on muutenkin aika lailla ihanneystävä. Mutta en vaan osaa visualisoida yhteistä tulevaisuutta. En vaan osaa. Ehkä vika on mussa, kuten tavallista. En tiedä. Oon yhden tähden tyttöystävä, ihan tosi. Älkää tulko lähelle tai saatte vaan heartbreakkia enemmän kuin ansaitsette.

Mikä siinä on että aina rakkaimpia ihmisiä päätyy satuttamaan kaikista eniten?