lauantai 17. heinäkuuta 2010
Ahdistanut taas jonkun aikaa siinä määrin ettei mitään rajaa.
Ei tosta mun ja Susan säädöstä tuu ainakaan vielä yhtään mitään. Pää lahoaa niin tehokkaasti etten pysty sitoutumaan juuri nyt yhtään mihinkään. En oikein edes elämiseen, saati sitten parisuhteeseen.
Äiti, et vissiin huomannut kun kävit tänään täällä mutta mulla on tosiaan pari aika ilkeän näköistä viiltoa ranteessa. Muistona hetkestä jona mun olisi ehkä ollut parempi kuolla.
Mutta tässä sitä vielä ollaan.
En tiedä onko hyvä vai huono juttu. Huono ehkä siinä mielessä etten oikeasti tahtoisi olla, ja siinäkin että mun olisi ehkä muiden mielestä parempi olla lukkojen takana. Hyvä ehkä siksi koska nollacokis on hyvää ja... nojoo.
Osaisinpa olla syömättä ja vaan kuihtua pois mutta kun oon tällainen saatanan mussuttaja että vedän naamaani kaiken minkä näen.
Mut joo, Kraftwerk on loistobändi. <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
3 kommenttia:
No en tiiä mistään mitään, mut tuu peliin. <3
No,loppupeleissä launtai oli hieno päivä,
ainakin minun mielestä. Käytiin syömässä, terassilla ja suunniteltiin mahdollista opiskelijaboxia ja pelattiin vielä sulkista. Kiitos Rakkaani!
^ Tosta tykkäsin!