Blood, spit and vomit

...Mä näen käsittämätöntä kauneutta näissä asioissa?
Ainahan mä olen tietty ollut kiinnostunut siitä miten pitkälle ihmiskropan rajan voi vetää, miten vähällä se selviää, miten se toimii... Mutta silti.
Tuntuu kumman rauhoittavalta katsoa veren valumista ja koskettaa solisluitaan ihan vain tietääkseen että ne on siinä. Kai molemmat on niin konkreettisia asioita että jotenkin saan varmistuksen sille että olen elossa. Vaikka molemmat ovatkin täysin absurdi näky. Taas joku kummallinen taiteellinen fiksaatio kaiketi. Tietynmuotoiset asiat kiehtoo mua suunnattomasti. Arvet ja tietyt kohdat ihmiskehosta on juuri sellaisia (erityisesti lantioluut). Löydän sitä ihan samaa joidenkin nukkejen kasvoista, lintujen siivistä, teiden mutkista, kukkien terälehdistä...
Tosi kummallista.