Blood, spit and vomit

Söin puuroa. Aika paljon vieläpä. Yritän tässä tolkuttaa itselleni että mun ei TARVITSE tuntea syyllisyyttä ja pahaa oloa syömisestä, jostain mikä on elämisen kannalta välttämätöntä. Eihän siinä ole mitään järkeä. Toisaalta, ei mun päässäkään ole mitään vitun järkeä ja se jos mikä huolettaa. I can do this, for fucks sake! I really can! Haluan parantua. Ongelma on vaan että välillä en jaksa, en aina edes tahdo. Kai mä vihaan itseäni liikaa. Tunnen että ansaitsen tän. Tavallaan taas en kestä enää yhtään pahaa oloa ja huonoa omaatuntoa. Tiedän että mussa on PAKKO olla jotain hyvää, vaikka siltä ei tunnukaan, koska miksi muuten mulla olisi ystäviä ja maailman ihanin poikaystävä.
Ehkä joskus järkeilylle on aikansa, ehkä joskus on hyvä jättää tunteet rauhaan ja keskittyä elämiseen.