Blood, spit and vomit

"Syömis- ja ruumiinkuvahäiriöt on kirjaimellisesti sitä ettei nähdä metsää puilta. Ruumiin vihaaminen kumpuaa jostain muualta kuin itse ruumiista, kuten rakkaus- ja hyväksymisvajeesta elämän murroskohdissa. Ja tämä on fakta. Elämän realiteetit ja tärkeät asiat jäävät vähitellen enemmän ja enemmän sivuun. Hampaita kiristellen kauneuteen ja laihuuteen pyrkiessä elämä pelkistyy yhteiskunnassa sosiaalisesti rakentuneiden ihanteiden loputtomaksi jahtaamiseksi ja epätäydellisyyden tilaksi, orjuudeksi, syvä vapauttava ymmärrys ihmisyyden perimmäisestä olemuksesta unohtuu. Mun syömishäröilyssä on kyse juuri yksinäisyydestä, hyväksynnän ja rakkauden puutteesta, aikuisuuteen siirtymisen ja identiteetin rakentamisen vaikeudesta, ja ennen kaikkea itsen ja elämän kohtaamisen pelosta. "