Blood, spit and vomit

Vittuako mä kykenen olemaan normaali.

Ajattelin kyllä että voisin ihan oikeasti pudottaa nämä kilot terveesti liikkumalla ja jättäisin turhan syyllisyyden ja liian tarkan kalorinlaskemisen.
Sanon silti itseäni edelleen pro anaksi / -miaksi, koska tämä on edelleen mielestäni elämäntapa. Ja elämäntavasta ei kuulu ottaa paineita. Aion päästä sinne 58 kiloon. Ainakin. Hyvä luku sinänsä, koska tämänhetkinen - ja näin ollen uusi aloituspainoni on 68kg.

20.1.10 10kg jäljellä. (bmi 22,7.)

syöty:
-Riisipiirakka juustolla ja kinkulla
-mikrohampurilainen (välissä pihvi, vähän juustoa ja salaattia)
-voileipä (ruisleipä, valkosipulia, juustoa)
-karkkia (oksennettu)

liikuttu:
-Ulkona kävelyä noin 30min.

Kerroin äidille tästä ruokavammasta. Sanoin että olen parantumassa. Nyt en aio sanoa mitään, koska olen joka tapauksessa menossa terveempään suuntaan.
Opettelen ajattelemaan tätä positiivisena asiana, asiana joka tekee minusta entistäkin kauniimman... Koitan jättää syrjään turhan itseni haukkumisen ja syyttelyn, koska sen tien tiedän johtavan vain hullujenhuoneelle.