Blood, spit and vomit

Mä en ihan tosi tiedä mitä ajatella tuosta koulusta.

Siellä on kivaa, haluaisin jaksaa käydä kun on niin kivoja ihmisiä ja muuta...
Mutta silti, jotenkin mua ahdistaa se ajatus että kaikki pitää mua jo nyt laiskana paskana kun en käy siellä. Etten muka ottaisi sitä vakavasti, vaikka pitäisi kun kerran sinne pääsinkin muutamien harvojen joukossa...
Totta puhuen mä en tiedä voinko mä ottaa mitään taidekoulutusta kovin vakavasti.
Tää on sellainen ala jossa itse tekemällä ja lueskelemalla ja kuuntelemalla saa asioista eniten irti. Mä en halua jumittua niihin perinteisiin menetelmiin tehdä taidetta, tahdon oppia näkemään ja tekemään taidetta ihan mistä vain mikä on käden ulottuvilla. Ja mä uskon että kukaan ei voi opettaa sitä taitoa mulle, mun on opittava se itse.

Koulutuksessa on tasan se hyvä puoli että saan sieltä paperit käteen jotka voin viedä työnantajalle. Mutta jos nyt totta puhutaan niin mä haluaisin olla itse oma työnantajani. Mua ei kiinnosta tehdä mitään orjatyötä jota paperit rajoittaa, mua ei kiinnosta olla kahlittuna muiden näkemyksiin ja haluihin.
Mä teen taidetta itselleni, ja mielestäni tämä ala on sellainen jossa oppii parhaiten yksinkertaisesti itse tekemällä ja kokeilemalla, ei kuuntelemalla jotain sepostusta taidehistoriasta. Jos sitä infoa kaipaa, sen löytää samantien paljon helpommin netistä tai kirjoista, eikä tarvitse kuunnella jotain puolihutaistua selostusta josta ei kuitenkaan muista tunnin jälkeen yhtikäs mitään.

Mä en vain koe että tästä koulutuksesta olisi mulle ammatillisesti kamalasti mitään hyötyä.
Arvostan niin paljon enemmän itseopiskelua ja puskaradiota, mä koen että tossa koulurytäkässä kangistuu liiaksi vanhoihin kaavoihin.

Olen mä iloinen että olin tarpeeksi lahjakas edes pääsemään sinne kouluun. Olen todella iloinen siitä että olen tavannut niin paljon mukavia ihmisiä siellä. Olen iloinen siitä mitä olen sieltä tähän mennessä saanut irti.

Mä en juuri tällä hetkellä vain a) jaksa ja b) koe että varsinaisesti tarvitsisin sitä.

Ja mä en ota vastaan ininöitä siitä että "ei nykymaailmassa pärjää ilman koulutusta". Mä tiedän vallan hyvin että sä et pääse lääkäriksi tai vittu edes kaupan kassalle ilman koulutusta. Mä tiedän vallan hyvin että melkein kaikkeen tarvitsee nykyisin jonkun saatanan paperin.
Mä olen vaan sitä mieltä että taiteessa ei tämä sääntö ihan täysin päde, varsinkaan jos ei ole kiinnostunut kaupallisesta taiteesta ja jossain isommassa yhtiössä työskentelemisestä.
Taide on ala jossa voi kyllä pärjätä ihan mainiosti ilman kaiken maailman päästötodistuksiakin.

(Niin ja äiti, by the way, älä soittele Pasille jos mä en vastaa. Ei se tiedä yhtään sen enempää kuin säkään siitä missä mä oon, se on koulussa. :D Ainakaan kesken päivää/aamulla et viittis soitella niin ois jees. Jos mä en vastaa niin en vastaa, end of story. Joko mua ei paskaakaan kiinnosta puhua, mä nukun tai mulla on jotain tähdellisempää tekemistä. Mä kyllä näen siitä puhelimesta jos joku on soittanut ja soitan takaisin jos käy niin etten ole kuullut puhelua. XD)