Blood, spit and vomit

Voisi ihan tosi kokeilla sitä ettei syö enää mitään kuuden jälkeen, ja sitä ennen kohtuureilusti mutta silti terveellisesti. Koska ihan tosi, miksi vitussa pitää syödä ennen nukkumaanmenoa, ei siinä energiaa kulu. No okei, noin 400kcal per yö, mutta kuitenkin. Ei mitään merkittävää... Siitähän ne kamalimmat kilot tulee, iltamässäyksestä.
Joo, kuuden jälkeen vaan joku hedelmä ja sekin vain jos on ihan pakko. Eli jos ei saa unta tyhjällä vatsalla tms...

Okei. Tavoitelista:
nyt paino 67,4
seuraava etappi: 65kg -> 60 kg -> 55kg. Siihen jää. Piste. Sitten heilun just ihanasti siinä normaalipainon alarajalla, joka toimii oikein hyvin. Koska sekään ei oo kuitenkaan kun lievää alipainoa sitten vaikka vähän ton alle menisikin.

Haluan vain nähdä miltä näyttäisin pienempänä. Olen aina ollut porukan isoin, mua kyllästyttää se jo. Pahasti. Tänään muistin miten joskus peruskoulussa jo kadehdin Tiiaa ja Emmiä kun ne oli niin laihoja ja suosittuja. Mä olin aina se pullea nörtti joka hössötti jotain ihan omiaan.
Mua hävetti suunnattomasti jo silloin, mutta onneksi en tajunnut syömättä olemisen ja laihtumisen yhteyttä silloin, ties missä olisin nyt... :/

Mutta siis. Tiedän vallan hyvin että tämä voi viedä hautaan, mutta kiltit, antakaa mun edes käydä siellä 55kg:ssa. Jos silloin vielä haluan laihtua niin heittäkää mut laitokseen. Ihan oikeasti. Mun on vain pakko, ihan satapakko todistaa itselleni että pystyn tähän....

Nää menee jotenkin hassusti ristiin viiltelyn kanssa. Silloin kun viiltelen enemmän, syön normaalimmin, ja kun en viiltele, en osaa ajatella kuin laihduttamista. Miten ne sitten toisinaan vaihtaa paikkoja, sitä en osaa sanoa. Kai se on joku kausiluontoinen juttu myöskin... Kuten mulla vähän kaikki.

Voi kunpa kaikki ruuat kaapissa voisi olla alle 50kcal/100g.

Huomenna pitää ostaa persikoita kotio. Niissä ei ole paljon mitään ylimääräistä mutta on kuitenkin ihan pirun hyviä ja vitamiinit ja muut löytyy. ;) Ja päärynä on kanssa toinen suosikki... En tiedä miksi.
Fruit eating disorder. :DDD Kohta mä varmaan elän pelkillä hedelmillä. Mutta kun ne on luonnon ihme ja paras asia maailmassa~ <3

Kauheesti kyllä tekis mieli viiltääkin nyt, kaikesta ruokavammailusta huolimatta. En tiedä. Jotenkin mulla on kai taas joku itsetuhovietti naksahtanut päälle. This must be the slowest form of suicide...
Mutta joo. En minä luurankokroppaa tavoittele, en osteoporoosia tai sisuskalujen toimintakyvyttömyyttä, en hiustenlähtöä. Haluan olla semmoinen siro ja sopusuhtainen. Sellainen... terveen laiha. <3

En halua liian syviä viiltoja. Rasvakudos, ok, mutta siitä isommiksi kun menee niin alkaa jo vähän etoa katsoa edes kuvista. Tai en mä nyt tiedä, onhan ne siistin näköisiä, mutta ihan noin itsetuhoinen en koe vielä olevani. En vain tunne tarpeelliseksi tehdä mitään ihan naurettavan ylivedettyjä.... ei kun vittu, nyt mä taas puhun läpiä päähäni. Totta vitussa mä haluan isoja, ammottavia haavoja. Jättää tikkaamatta, saada jumalattomat arvet. Aloin taas jo melkein valehdella itsellenikin.
Viiltely on semmoinen juttu jossa en koe olevan rajoja, vaikka itse olenkin haavojen vaarallisuusmittarin alkupäässä. :)

Syömishäiriö taas... No, on olemassa liian laihoja ihmisiä. Rumia, sairaan näköisiä. Mutta myös hirmu kauniita, pikkuisia ihmisiä. Mä haluaisin nimenomaan olla pieni. Kuten aiemmin mainitsin, olen aina ollut liian leveä. Ja myös liian pitkä... En tiedä. Liian iso ollakseni kaunis. Ihan liian järeärakenteinen jotenkin. En vain ole tyytyväinen siihen miltä näytän.
Enkä siihen miten en ennen yhtään katsonut syömisiäni ja elin kaiket päivät rasvalla ja karkilla - ihan oikeasti. Sitä on turha kieltää. Viime kesänä saattoi mennä monta päivää ilman että söin kunnon ruokaa lainkaan. Sipsiä, karkkia, leivoksia ja paahtoleipää kyllä. Ja muroja. Sen takia noi on varmaan ne mun pahimmat ahmimistriggerit. Ne muistuttaa hyvistä ajoista, ne on tuttuja, vähän makeita, neuraaleja, helppoja oksentaa

Jos vanhemmat olisi jotain voineet eri lailla tehdä kun olin pieni niin syöttää enemmän vihanneksia. Ehkä musta ei olisi tullut tällainen iso sitten alkujaankaan ja mun ei nyt tarvitsisi vihata itseäni senkin takia.
.