Blood, spit and vomit

Mainio ilta. <3
Tanssin aivan vitusti, join kolme siideriä -> hilpeät kännit, ei mitään övereitä kuiteskaan..
Neljä pikkuista viiltoa, halusin tietää enkö muka oikeasti osaa kontrolloida itseäni kännissä... Totesin että osaan jos yritän. Anteeksi kaikki mutta halusin vain tietää, se oli tietoinen valinta eikä tunnekuohujen estämiskeino.
Joskus mä teen tätä, sanotaanko, ihan neutraalissa mielentilassa ilman alkoholiakin ihan puhtaasta uteliaisuudesta ja siitä että se tuntuu hyvältä. En siksi että se siirtäisi tiettyjä tunteita tai edes siksi että se on tapa. Ihan puhtaasti siksi että saan siitä jotain ihan muunkinlaista mielihyvää jota en oikein osaa ulkopuolisille selittää. En edes muille viiltelijöille kunnolla... Siinä on vain sitä jotain. :) Mulla on ihan ok olo, en ole tappamassa itseäni tms, rakastan elämistä juuri nyt. Se on vaan... niin kuin mun ystävä. SIni. (Self Injury). Vähän niin kuin Anna (anoreksia) ja Miia (bulimia). En tiedä, mä vaan... tykkään siitä. Se on vähän niin kuin harrastus. Mielenkiintoista, intohimo. Jotain mistä nauttii ihan muuten vaan. Oli se sitten ahdistuksenpurkua tai jotain seksuaalista, nimittäisin itseäni täysiveriseksi masokistiksi.

Huomenna aloitan sitten ne iltalääkkeetkin, uskon että saan unirytmini sitten suunnilleen kohdalleen. Haluan olla vähän paremmassa kunnossa kun pääsen työharjoitteluun. Riippuen tietenkin siitä päädynkö osastolle ennen sitä/sen aikana. Päätin että oli tilanne mikä oli niin menen ja olen siellä niin pitkän aikaa kuin mahdollista. Ihan että voin kartoittaa tilanteeni, saada päivärytmini järjestykseen ja totutella normaalielämään kaikessa rauhassa. Koska musta tuntuu että ihan tosi, tarvitsen taukoa, ja tiedän että se pahin olo tulee takaisin jos en käsittele sitä pois alta niin reippaasti ja asenteella kuin mahdollista.

Mutta nyt mä elän. Tanssin juuri tosi pitkään, join pari siideriä, pussailin Pasia, näin ystäviä, olin onnellinen. Ja olen edelleen. Mä olen täysin tyytyväinen siihen miten tää päivä on mennyt enkä kadu mitään. Ja se on paljon sanottu. Yleensä mulla on edes jostain pientä morkkista mutta tää päivä oli mahtava.
Kiitos kaikille jotka oli tänään mukana.
Kiitos kaikille jotka jaksaa aina olla mun tukena.
Toivon että te ette pidä tätä merkintää vaan juopon selityksinä, vaan ihan oikeasti, ihmisen sanoina. Jonain mitä se ihan oikeasti tarkoittaa. Koska mä tarkoitan. Nyt mulla on jälkihiprakassa vain rohkeutta sanoa että Jumalauta, mä rakastan teitä kaikkia. En olisi elossa ilman teitä ihmisiä. En ihan oikeasti olisi. Olisin varmaan tappanut itseni eilen jos äitiä ja Pasia ei olisi, jos ei olisi Päiviä joka kannustaisi aina jaksamaan, vanhoja ystäviä kuten Heta ja Marika ja Susanna. Ajatukset teistä ja teidän hymyistä sai mut jatkamaan tähän päivään joka oli ihan upea.
Kiitos.

Nyt voin mennä hyvillä mielin nukkumaan ja jatkaa herättyäni uuteen päivään.
Kiitos vielä kerran.

-Niina.