Blood, spit and vomit

Yhyääh. Itkin äsken silmät päästäni. Teistä voi syy kuulostaa omituiselta mutta juu. Kaikkien aikojen tunnekuohu, en oo saanut tällaista sitten ala-asteen.
Oltiin pasin kanssa kaupassa ja siinä purkkahyllyyn kassan viereen oli jätetty panda-avaimenperä. Söpö ja pehmeä, semmoinen millä oli sydämet jaloissa. Se oli ihan yksin, ei yhtään muita pandoja vieressä. Ja sit mulle tuli jotenkin kamalan paha olo kun Pasi sanoi ettei voida ostaa sitä kun siinä ei ole hintalappuakaan. Aloin siinä sitten vollottamaan. Eikä ihan mitä vaan hiljaista emoniiskutusta, vaan ihan oikeasti, sellaista 6v itkuparkupotkuhuutoa. Mutta kun se oli niin pieni ja söpö ja ihan yksin.

Ehkä se oli sitä kun mun rakkain unilelu, turvapupu nimeltä Alibaba (joka muuten käyttää mekkoa sukupuolestaan huolimatta) jäi Malesiaan. Äiti ja isi joutui soittamaan hotelliin ja pyytämään niitä postittamaan sen kun olin niin murheen murtama. Se oli oikeasti ihan vitun hirveää kun tultiin kotiin reissusta, alettiin menemään nukkumaan ja pupua ei ole missään matkalaukuissa... ;_;
Ja kun tiedän miltä tuntuu olla yksin, se on ihan vitun kamalaa.

Pitää piirtää tribuutti pandalle. Pakko hakea se huomenna sieltä, en kestä.