Blood, spit and vomit

Mähän en henkilökohtaisesti usko helvettiin mutta täytyy kyllä sanoa että tämä tunne jossa elän, häkki, on hyvin lähellä sitä.

Miksi talviauringon valo on niin kylmää?
Miksi mun rintaa puristaa näin?
Miksi mä olen näin saatanan epäonnistunut yksilö?
Mihin katosi se hilpeä pikku Niina?
Missä välissä aloin kirjata ruokien kaloreita muistiin ja puolivahingossa opettelemaan niitä ulkoa?
Missä välissä mä menetin uskon itseeni ja parempaan huomiseen?
Miksi millään ei tunnu olevan mitään väliä ja silti kaikki kaatuu niskaan?
MIKSI VITUSSA MÄ OLEN VIELÄ OLEMASSA SAATANA?!

Päässä soi taas näitä vitun ahdistavia lauseita.
"Sä et ikinä pääse ylös tästä suosta."
"Mä tahdon kuolla."
"Mä olen niin yksin."
"Miksei kukaan soita?"

Mua itkettää, ahdistaa ja pelottaa ihan saatanasti.
EN VITTU JAKSA TÄTÄ PASKAA.